Tarinoiden Puumerkki

×

Jokaisella paikalla on oma tarinansa, mutta toisilla niitä on useampia

Karjalohjalainen Puumerkki on majoittanut matkailijoita jo 20 vuoden ajan. Sen pihalla on pelattu monia pelejä, saunottu myöhään ja juostu laiturilla ilman rihmankiertämää, katseltu Karjalohjan kirkon tornia yli järvenselän, katseltu tähtitaivasta oleskeluhuoneen ikkunasta kupilliset kuumaa käsissä.

Aikoinaan Puumerkki on kuitenkin ollut koti peräti 10 lapsiselle Syvähuokon perheelle, jonka omistuksessa tila edelleen on. Ja siksipä se kätkee sisäänsä toinen toistaan uskomattomampia tarinoita, joita perheen lapsista toiseksi vanhin, Olli, mielellään kertoo.

Tarina vanhan saunan katosta

Puumerkin vanha sauna sijaitsee aivan Puujärven rannalla, eikä siitä pihaan päin näy kuin katto. Saunan alkuperäinen turvekatto kasvoi kesäisin metsämansikkaa, kunnes 1960-luvun puolivälissä sadevesien väsyttämänä romahti. Uusi katto tehtiin paikanpäällä. Paikalle tuotiin hiekkaa, josta muotoiltiin katonmukainen pohja, ja sen päälle valettiin 5‒10 cm paksu raudoitettu betonikuori.
Vaan ihan käsipelillä ei tuota raskasrakenteista kattoa ylös saada. Kuoren alle kaivettiin onkaloita ja niihin sujautettiin tyhjiä suuria ilmatyynyjä. Paineilman avulla kuori nousi riittävään korkeuteen ja sauna rakennettiin sen alle, samoista vanhoista hirsistään.

Tarina rantamökistä

10 lapsen perheessä, kenen tahansa vanhemman hermoja joskus kiristelisi. Perheen isä, Jussi, ratkaisi asian rakentamalla aivan rantaviivalle pienen mökin, jonka toista sivua nuolivat mustikan varvut ja toista Puujärven laineet. Tähän rantamökkiin isä aina kello kymmenen iltauutisten jälkeen vetäytyi omaan rauhaansa, äidin ja lasten jäädessä sisälle. Rakastavana puolisona äiti Maija kuitenkin joka ilta kävi rantamökissä antamassa miehelleen iltasuukon.

Tarina äidin mökistä

Isä tuumasi kuitenkin, että myös äidin olisi saatava oma lepopaikkansa ja päätti rakentaa sellaisen 50 metrin päähän omastaan, sammalpeitteisen kallion päälle. Taatakseen äidille rauhan, mökki rakennettiin kolmemetrisen betonipilarin päähän. Mökkiin päästäkseen oli siis kiivettävä tikkaita pitkin, jotka toivat mökin sisäänkäynnille, lattialuukulle. Ja olipa Jussi ajatellut asian oikein läpikotaisin. Mökin alle hän lisäsi laakerit, jotta mökin ikkunan voisi suunnata niin, ettei aamuaurinko heti äitiä herättäisi.

Pari yötä Maija vietti mökissään, kunnes totesi, että se on liian vaivalloinen ja palasi sisälle kotitaloon. Mökkiä ei enää ole, mutta nähtävissä on edelleen tolppa, jonka valetussa perustassa näkyvät isän ja perheen nuorimman, jo edesmenneen Yrjön kädenjäljet.
Syvähuokon perheen elämä Puumerkissä on ollut tarinoita täynnä, mutta niin myös matkailijoiden. Luonto, rauha ja jännittävä ympäristö tekevät matkailijalle otolliset olosuhteet luoda paikassa omia tarinoita, joita muistella vielä pitkien aikojen päästä.

Lisätietoja Puumerkistä osoitteesta www.freshlakecottages.fi.

http://www.freshlakecottages.fi
Kirjoittaja:
Olli Syvähuoko